Simpanssit Asanti ja Akuna laulavat. Uusi tutkimus osoittaa, että villit simpanssit käyttävät erilaisia äänien yhdistelmiä viestien vahvistamiseen.
Ihmiset ovat ainoa laji maapallolla, jonka tiedetään käyttävän kieltä . He tekevät tämän yhdistämällä ääniä sanoiksi ja sanoja lauseiksi, luoden loputtoman määrän merkityksiä. Tämä prosessi perustuu kielellisiin sääntöihin, jotka määrittävät, miten kutsujen merkitys ymmärretään erilaisissa lauserakenteissa.
Esimerkiksi sana ”apina” voidaan yhdistää muihin sanoihin muodostaen yhdyssanoja, jotka lisäävät merkitystä: ”apina syö” tai laajentavat merkitystä: ”iso apina”, sekä yksittäisiä idiomaattisia lauseita, jotka luovat täysin uuden merkityksen: ”tulla apinaksi”.
Kielen avainkomponentti on syntaksi, joka määrittää, miten sanojen järjestys vaikuttaa merkitykseen – esimerkiksi miten ”tulla apinaksi” ja ”apina tulee” välittävät eri merkityksiä.
Tieteen perustavanlaatuinen kysymys on ymmärtää, mistä tämä poikkeuksellinen kielellinen kyky on peräisin. Tutkijat käyttävät usein vertailevaa lähestymistapaa jäljittääkseen ihmisen kielen evoluution vertaamalla muiden eläinten, erityisesti kädellisten, ääntelyä ihmisen puheeseen.
Toisin kuin ihmiset, muut kädelliset yleensä käyttävät yksittäisiä ääniä (ns. äänityyppejä), ja vaikka jotkut lajit yhdistävät ääniä, tällaisia yhdistelmiä on jokaisella lajilla vain vähän, ja ne palvelevat pääasiassa varoittaakseen saalistajien läsnäolosta. Tämä viittaa siihen, että niiden viestintäjärjestelmät voivat olla liian rajoittuneita ollakseen edeltäjiä monimutkaiselle avoimelle yhdistelmäjärjestelmälle, joka on ihmisen kieli .
Tutkijat ovat tallentaneet tuhansia ääntelyjä kolmesta villien simpanssien ryhmästä Tai-kansallispuistossa Norsunluurannikolla. Kuva: Liran Samouni / Tai Simpanssiprojekti
Emme kuitenkaan ehkä saa täydellistä kuvaa nykyisten lähimpien sukulaisiemme kielellisistä kyvyistä, erityisesti siitä, kuinka he saattoivat käyttää yhdistelmiä merkitysten laajentamiseksi.
Tutkijat Max Planck -instituutista evoluutioantropologian, kognitiivisten ja aivotieteiden alalta Leipzigissa, Saksa, sekä Marc-Jeanrodin kognitiivisen neurotieteen keskuksesta (CNRS/Claude Bernard Lyon 1 -yliopisto) ja neurotieteiden tutkimuskeskuksesta (CNRS/Inserm/Claude Bernard Lyon 1 -yliopisto) Lyonissa, Ranskassa,
nauhoittivat tuhansia ääniä kolmesta villisimpanssiryhmästä Tai-kansallispuistossa Norsunlankamaalla.
He tutkivat, miten 12 eri simpanssin äänen merkitys muuttui, kun ne yhdistettiin kahden äänen yhdistelmiksi. Uusien tai yhdistettyjen merkitysten luominen sanojen yhdistämällä on ihmiskielen erottava piirre, ja on erittäin tärkeää selvittää, onko tällainen kyky myös lähimmillä nykyisin elävillä sukulaisillamme, simpansseilla ja bonoboilla, jotta voimme selvittää ihmiskielen alkuperän , sanoo tutkimuksen johtava kirjoittaja Catherine Crockford. Tutkimuksen toinen kirjoittaja ja Taï Chimpanzee Project -projektin johtaja Roman Wittig sanoo, että simpanssien ääntelyjen tallentaminen useiden vuosien ajan niiden luonnollisessa elinympäristössä on ratkaisevan tärkeää niiden täydellisten viestintäkykyjen dokumentoimiseksi. Tämä tehtävä on yhä vaikeampi ihmisen aiheuttaman uhan kasvaessa villien simpanssipopulaatioille .
Tutkimuksessa havaittiin neljä tapaa, joilla simpanssit muuttavat merkityksiä yhdistämällä yksittäisiä ääniä 16 eri kahden äänen yhdistelmäksi, mikä vastaa ihmiskielen peruslingvistisiä periaatteita .
Simpanssit käyttivät yhdistelmiä, jotka lisäsivät merkitystä (esim. A = ruokkia, B = levätä, AB = ruokkia + levätä) ja selkeyttivät merkitystä (esim. A = ruokkia tai liikkua, B = aggressio, AB = liikkua).
Ne käyttivät myös ei-kompositiivisia idiomaattisia yhdistelmiä, jotka loivat täysin uusia merkityksiä (esim. A = rauha, B = kuuluminen, AB = pesä). On tärkeää huomata, että toisin kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa raportoitiin äänien yhdistelmistä rajoitetuissa tilanteissa, kuten kohtaamisissa saalistajien kanssa, tämän tutkimuksen simpanssit laajensivat niiden merkitystä yhdistelemällä joustavasti suurimman osan yksilöllisistä äänistään hyvin erilaisiksi yhdistelmiksi, joita käytettiin hyvin erilaisissa yhteyksissä.
”Tuloksemme osoittavat, että apinoilla on eläinkunnassa ennennäkemätön, erittäin tuottava ääniviestintäjärjestelmä, mikä on yhdenmukaista bonoboista tehtyjen viimeaikaisten havaintojen kanssa. Ne viittaavat siihen, että monimutkaiset yhdistelykyvyt olivat jo olemassa ihmisten ja näiden kahden apinalajin yhteisessä esi-isässä”, sanoo Sedric Girard-Butto, tutkimuksen ensimmäinen kirjoittaja.
Ja lisää: ”Tämä muuttaa viime vuosisadan näkemyksiä, joiden mukaan apinoiden viestintä oli jotain kiinteää ja emotionaalisiin tiloihin liittyvää, eikä siksi voinut kertoa meille mitään kielen evoluutiosta.” Sen sijaan näemme selviä viitteitä siitä, että useimmat repertoaariin kuuluvat huutojen tyypit voivat muuttaa tai yhdistellä merkitystään yhdistettynä muihin huutojen tyyppeihin. Tämän järjestelmän monimutkaisuus viittaa siihen, että joko hominidien viestinnässä on jotain erityistä – monimutkainen viestintä oli jo alkamassa viimeisellä yhteisellä esi-isällämme, joka oli yhteinen lähimmille nykyisille sukulaisillemme – tai olemme aliarvioineet viestinnän monimutkaisuuden muissa eläimissä, mikä vaatii lisätutkimuksia.
